Pänttäämistä ja junailua

Tästä viikosta tulee mielenkiintoinen. Torstaina on luvassa 260 sanan sanakoe. Ihan oikeasti, 260 sanan. Eikä minkä tahansa sanojen, vaan ammattisanaston.

Minulla on onneksi edellisistä opinnoistani johtuen se etu, että ymmärrän jo mitä kiinalaisen lääketieteen sanat tarkoittavat. Sen sijaan osa luokkatovereistani aloittaa kiinalaisen lääketieteen opinnot vasta ensi vuonna ja heillä on vaikeuksia opetella uusia sanoja ilman että ymmärtävät kokonaan niiden merkitystä. Kiinalaisessa lääketieteessä on paljon sanoja, joita on hankala kääntää yhdellä tai kahdella sanalla niin, että alkuperäinen ajatus sanan merkityksestä säilyy. Meillä aiemmin aihetta opiskelleilla sen sijaan päänvaivaa tuottaa lausuminen. Kun on kerran oppinut sanomaan shit ja xut ja jinyet "suomalaisittain", on vaikeaa saada päätä kuriin ja uutta materiaalia tilalle.

Yritän muistutella itselleni että päätarkoitukseni täällä ei ole oppia kirjoittamaan kiinan kieltä täydellisesti vaan lähinnä puhumaan ja kuuntelemaan jotta pystyn kommunikoimaan potilaiden kanssa. Silti se pieni (?) kilpailunhaluinen pirulainen tuolta sisältä kuiskailee, että et kai aio jäädä kakkoseksi... Eli olen jo täysin aivopesty kiinalaiseen koulusysteemiin jossa vain paras on tarpeeksi hyvä, toimivaa näyttää olevan, haha! Alkuviikko siis menee taas yötä myöten päntätessä...

Lohdutuksena itselleni yritän muistutella, että kunhan kokeesta selviän, palkinnoksi pakkaan reppuni, otan perjantain vapaaksi ja suuntaan yöjunalla reilut yhdeksän tuntia keskemmäs Kiinaa Shanxin maakuntaan. Siellä minua odottaa yksi parhaiten säilyneistä vanhoista kiinalaiskaupungeista, Pingyao. Lisäraporttia reissun päältä/jälkeen!