Päivä turistina vs. päivä turistinähtävyytenä

Muistan kun Pekingiin melko vasta saavuttuani päätin viikonlopun kunniaksi lähteä katsomaan keskustaan nähtävyyksiä. Tianamenin aukiolle päästyäni päätin istahtaa hetkeksi kivetyksen reunalle juomaan vettä ja lepuuttamaan jalkojani. Virhe.

Minusta tuli turistinähtävyys. Salamat vain vilkkuivat kun äidit toivat pikkulapsiaan syliini kuvausta varten ja päädyin istumaan kuvissa ryhmien keskellä. 

Pystyin vain ajattelemaan, että te olette Tianamenin aukion laidalla, toisella puolella Kielletty kaupunki ja te otatte kuvia minusta?? Olo oli kuin filmitähdellä paparazzien kynsissä. 

- Otat tästä kato tämän lapsen syliin niin saadaan hyvä kuva?  - Täh? Sehän on varmaan 10-vuotias?

Samanalaisia kokemuksia minulla oli jo pari vuotta aiemmalta reissulta Kiinaan. En edes muista kuinka monen tuntemattoman tyypin loma-albumiin pääsin sen reissun aikana :D Eräskin mies seurasi minua puistossa pitkän matkaa ja aloin jo huolestua että hän aikoo ryöstää minut. Valmistauduin jo napakkaan hyökkäykseen ja karkumatkaan kun hän lopulta lähestyi ujosti pyytäen voisiko ottaa kuvan meistä yhdessä? 

Kiinalaiset tuijottavat hyvin avoimesti. Meilläpäin käännetään katse äkkiä poispäin jos toinen huomaa että tuijottaa, mutta kiinalaiset eivät häpeile katsoa. Välillä oikein osoitetaan sormella. Lapset katsovat hämmentyneinä, jotkut pienetkin osaavat muutaman sanan englantia ja tulevat ujosti sanomaan hello. Yksi raukka näkee varmaan vieläkin painajaisia minusta kun menin silittämään samaa koiranpentua hänen ensin huomaamattaan. En ikinä tule unohtamaan sitä ilmettä kun poikarukka nosti katseensa ja näki minut. Pelkkää kauhua. Kummitus!

Tätä tuijotuskulttuuria ymmärtääkseen ehkä täytyy tietää jotain kiinalaisten pohjattomasta uteliaisuuden määrästä. Jos jossakin tapahtuu jotain erikoista mitä keskimäärin yli kaksi ihmistä katsoo, kerääntyy paikalle hetkessä joukko ihmisiä päivittelemään samaa asiaa. Esimerkiksi kerran valtavassa supermarketissa koko pitkä kassarivistö seisahtui kun piti seurata erään asiakkaan pienimuotoista raivaria. Tottakai se meilläkin päin on mielenkiintoista, mutta koska tuijotus ei täällä ole hävettävää, voivat kassat ihan muitta mutkitta jäädä pidemmäksikin aikaa töllistelemään ja päivittelemään asiaa, koska myös kaikki asiakkaat ovat samassa puuhassa.

Täällä meidän kotihuudeilla saa onneksi silti kävellä ihan rauhassa, sillä Pekingiläiset ovat tottuneet näkemään kaikennäköisiä ihmisiä täällä. Sen sijaan suosituimmissa turistinähtävyyksissä on paljon ulkopaikkakuntalaisia, monesti myös hyvin pienistä kylistä maaseuduilta tulleita ihmisiä, joille tällainen haamunainen on kodakmomentin arvoinen.

Jos Kiinan-matkaa siis suunnittelee, kannattaa varautua myös siihen, että saattaakin joutua itse nähtävyydeksi! :)