Tositoimiin

Nyt alkaa olla tosihetket käsillä.

Huomenna nimittäin alkaa vihdoin se, minkä vuoksi alunperin tänne Kiinaan tulin, eli sairaalaharjoittelu. En tosin missään nimessä koe, että kiinan kielen opiskelu olisi hukkaan heitettyä aikaa, sillä nyt saatan EHKÄ saada jutun juonesta kiinni edes jollakin tasolla kiinaksi. Asiakkaat eli potilaat eivät nimittäin tietenkään puhu englantia vaikka lääkäri puhuisikin. Jos olen sen varassa, mitä minulle käännetään, en oikein pääse aktiivisesti tekemään diagnoosia omassa päässäni ja siten jää oppiminenkin vähän vajaaksi.

Tällä hetkellä mielessä risteilevät kaikki maailman kauhukuvat...

Entä jos mun opettajalääkäri ei puhu ollenkaan englantia?
Entä jos kukaan ei puhu ollenkaan englantia??
Entä jos en tajua koko puolen vuoden aikana yhtään mitään???
Entä jos tajuan, mutta en yhtäkkiä osaakaan yhtään mitään ja enkä muista pisteitä enkä niiden funktioita ja nolaan itseni, kaikki mun opettajat ja siinä sivussa vähintään koko Suomen kansan????
Entä jos en osaakaan tarpeeksi kiinaa ja sen vuoksi se lääkäri ei opeta mulle yhtään mitään vaan laittaa mut norkoilemaan jonnekin (kyllä, olen kuullut että niin voi käydä)!
Entä jos olen liian länsimaalainen enkä osaa olla tarpeeksi nöyristelevä ja kohtelias ja sen vuoksi se lääkäri ei opeta mulle yhtään mitään??
Saako siellä kysyä tyhmiä kysymyksiä vai pitääkö muka teeskennellä että tajuaa jos ei oikeasti tajua? Olen taínnut olla opintoaikanani se oppilas, joka kyselee reippaasti kaikki ne tyhmimmätkin kysymykset, mutta olen ajatellut niin, että mielummin kysyn ja opin, kuin olen hiljaa ja ymmärrän väärin.

Kiinalaiset oppilaat ovat ihan mestareita opettelemaan ulkoa järjettömiä määriä informaatiota (koska opetus painottaa täällä ulkoa oppimista) kun meillä opetuksessa korostetaan enemmän ymmärtämistä ja sen kautta oman ajattelun ja ongelmanratkaisukyvyn kehittämistä. Toivon siis hartaasti, että meiltä ei tentata mitään järjettömiä knoppikysymyksiä mihin kiinalaisilta oppilailta varmaan tulisi vastaus kuin siltä kuuluisalta apteekin hyllyltä. 

Okei, tajuan kyllä että ihan hyvin se tulee menemään, mutta hassu tuo mieli on kun se sitkeästi yrittää kehitellä noita kauhukuvia. Ehkä suurimmat oikeasti haastavat asiat tulevat olemaan tuo kielipolitiikka sekä se, että olen tottunut diagnoosin teossa nojaamaan vahvasti eurooppalaiseen tapaan kyselyn voimaan, kun täällä Kiinassa diagnoosi nojaa vahvasti pulssin ja kielen tulkintaan. Tämä varmasti juontaa juurensa siihen, että kun meillä on yleensä asiakkaalle varattu aikaa noin tunnin verran, hoitelee kiinalainen lääkäri potilaan noin 10-15 minuutissa. Potilaita on täällä vain niin paljon, että olisi täysin mahdotonta käyttää vastaavaa aikaa per potilas ainakaan sairaaloissa. En tosin tiedä yksityisklinikoista mikä tilanne siellä on.

Olen jättänyt toiveen pääseväni akupunktio-osaston lisäksi viettämään osan harjoittelustani lastenosastolla, mutta luulen, että en herättele mitään toiveita asian suhteen vielä. Täällä asiat tuppaavat selviämään aina viime tingassa. Minua kiinnostavat erityisesti lapsille suunnatut omat Tuina-tekniikat ja pidän muutenkin lasten kanssa työskentelystä. Tosin haasteeksi voi muodostua se, että osa pikkulapsista vähän pelkää täällä minua kun näytän niin oudolta heille. Isommat lapset toisaalta ovat hyvin kiinnostuneita joten toivottavasti se kääntyy positiiviseksi puoleksi :)

Yritetään nyt ensin selvitytyä huomisesta ja katsotaan mihin virta vie :)