Qigong

Tällä lukukaudella pääsen opiskelemaan pitkästä aikaa myös qigongia. Olin muutama vuosi sitten täällä Kiinassa opiskelemassa qigongia master Wan Su Jianin opeissa, mutta viime aikoina en ole taas qigongia juurikaan harjoittanut kuin satunnaisesti Harjoitus on niin helppo unohtaa kun muutama päivä jää väliin ja muka niin vaikea aloittaa uudelleen. Nyt toivottavasti pääsen hommaan taas kiinni uudella tarmolla :)

Opettajamme on loistava. Ei siis vain loistava opettaja vaan voisin melkein vannoa että hän oikeasti loistaa hiukan sisältäpäin. Hän säteilee sellaista tyyneyttä ja rauhaa, että sitä ei voi olla tuntematta. Lisäksi hänellä on aina pieni pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla. Hymyillessään hän näyttää ihan Buddhalta pyöreine kasvoineen ja lempeine katseineen.

Jo ensimmäinen tunti oli mahtava. Oikeastaan ensimmäinen minuutti oli jo mahtava. Muistin heti taas sen järkähtämättömän tyyneyden tunteen, jonka qigongia harjoittamalla itselleen saa. Oli kuin olisi tavannut vanhan kaverin. Long time no see. Tai 好久不见 kuten kiinalainen sanoisi.

Keho muistaa jo pienen hetken kuluttua oikean asennon ja loksahtaa omalle paikalleen. Mieli kääntyy sisäänpäin ja ympärille muodostuu kuin pieni kupla jonka sisäpuolella kaikki on hyvin ja ulkopuolella ei ole väliä. Väkisinkin hymyilyttää. 

Taisi olla ainoita hetkiä tällä viikolla kun tuntui siltä, että kyllä kaikki järjestyy ja eivät nämä nyt edes ole niin isoja asioita. Pientä suuren rinnalla. Relax.

p.s. ensi viikolla en aio lähteä qigong-tunnin jälkeen mopoilemaan Pekingin iltapäiväruuhkaan, se on varmin tapa saada verenpaineet hetkessä kattoon ja ne mielenrauhan rippeet taas taivaan tuuliin... :D