Outoja numeroita...

Ympäri Pekingiä on joka paikassa maahan maalattu numeroita ja merkkejä. Yritin pitkään kysellä ihmisiltä mitä ne ovat, mutta kukaan ei osannut vastata. Mainoksia? Seuraa? Miten niin muka kukaan ei tiedä? Mikä ihmeen mysteeri tämä on?

Joku raukka niitä yrittää päivä toisensa jälkeen poistaa maalaamalla päälle kivetyksen väristä maalia mutta aina niitä pulpahtelee uusia kuin sieniä sateella. 

Nyt olen vihdoin selvittänyt tämän salaisuuden. Ilmeisesti numeroista voi tilata itselleen väärennettyjä opiskelijakortteja tai vaikkapa paperit jostain hienosta yliopistosta tai muita laittomuuksia. Olen ehkä vähän pettynyt koska olin jo ehtinyt muutaman viikon aikana kehitellä kaikenlaisia teorioita päässäni...

P.S. Jottei kenellekään tulisi nyt houkutusta tilata väärennettyjä papereita niin olen rajannut muutaman numeron kuvan ulkopuolelle ;) 

Muista aina liikenteessä...

Tien ylittäminen saattaa oikeasti olla se vaarallisin osa Pekingissä asumista. Liikenne on ruuhka-aikoihin todella kaoottista ja tien ylittämiseen voi mennä paljonkin aikaa jos liikennevaloja ei ole. Uusi tulokas katsoo kauhuissaan pekingiläisiä jotka rennosti pujottelevat tien yli kaista kerrallaan seisten ohi sujahtelevien autojen välissä.

Kuva Pinterest

Vaikka liikennevaloja on suurissa risteyksissä, ei vihreä valo missään nimessä tarkoita, että tien voi ylittää turvallisesti vaan lähinnä sitä että silloin on pienempi todennäköisyys tulla yliajetuksi. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että autot saavat kääntyä oikealle myös punaisella valolla. Lisäksi teiden ja kävelyteiden välissä on vielä leveät pyöräkaistat pyörille ja mopoille ja niitä pitkin näytetään ajelevan myös vastavirtaan päin. Niitä pitkin ajelevat lisäksi myös autot, jos ne haluavat kääntyä oikealle tai pysähtyä kävelytien varteen.

Jos aikoo odottaa niin kauan, että tien voi ylittää yhdellä kerralla ilman kaistojen välissä pujottelua, saa odottaa kauan joten on vain hypättävä rohkeasti sekaan. Alussa yritin aina liimautua huomaamatta jonkun paikallisen selkään kiinni, mutta nyt alan jo itsekin huomata sopivia rakosia liikenteessä.

Kuva Pinterest

Seuraavaksi taidan harkita mopon tai pyörän hankkimista. Niillä pääsee liikkumaan kätevästi ilman aikatauluja ja kuten sanottu, Pekingissä on todella hyvät ja leveät pyöräkaistat kaikilla suurimmilla teillä joten autojen seassa ei tarvitse puikkelehtia mopon kanssa. Talvi on tosin tuloillaan tännekin, joten ehkä mietin asiaa uudelleen keväällä.

Kuva Pinterest

Nykyään minun ei onneksi tarvitse enää istua bussissa päivittäin, mutta vielä kun asuin itäkampuksella, aamuisia bussimatkojani ilostutti monesti samaan bussiin sattuva lipunmyyjäsetä. Hänen tehtävänään oli myydä kertalippuja, kuuluttaa seuraavan pysäkin nimi ja hoidella bussin ovia kiinni ja auki.

Hän oli jotenkin niin kertakaikkisen innoissaan tästä tehtävästä että sitä oli hauskaa seurata. Hän papatti taukoamatta mikrofoni kädessään ja huusi sitä kautta aina kuljettajalle että ovet ovat kiinni ja matka voi jatkua. Tai siis näin ainakin kuvittelen, en tietenkään tajunnut oikeasti sanaakaan. Suomensin aina mielessäni hänen huudahduksiaan tyyliin "Matkaan!" tai "Menemenemene!". Ihan loistava tyyppi!

Tällä hetkellä minun ei onneksi tarvitse istua enää liikenneruuhkissa, sillä luokkahuoneeni ovat neljän kerroksen päässä alakerrassa ja kaksikin metrolinjaa kulkee kampuksen läheltä. Toista tosin en ole vielä löytänyt, mutta ensi viikolla on aikaa löytöretkillle kun meillä alkaa loma. Taas! :) 

Klinikalla

Koulullamme on kaikille avoinna oleva kiinalaisen lääketieteen klinikka. Päätin käydä testaamassa Tuina-lääkäriä viime aikoina temppuilleeseen polveeni. Tuina on osa kiinalaista lääketiedettä ja se hoitaa tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia. Tuinan tekniikoita ovat hieronta ja erilaiset manipulaatiot, tietysti käyttäen hyväksi kiinalaisen lääketieteen mukaisia akupisteitä ja meridiaaneja.

Kiinalaiseen tapaan klinikalle ei varata aikaa, vaan saavutaan paikalle ja odotetaan omaa vuoroa. Ihailin odotellessani yrttimestareiden taitavaa työskentelyä ja nappasin muutamia muitakin kuvia klinikalta.

Klinikalla keitellään yrteistä myös valmiita seoksia suurissa kammioissa ja ne pussitetaan toisella koneella annoksiksi.

Kokemus oli oikein mukava, polvi on paremmassa kunnossa ja sain pienen maistiaisen siitä, millaista klinikalla työskentely voi olla suomeen verrattuna.

Yksi uusista ystävistäni harjoittelee tällä hetkellä kiinalaisessa sairaalassa ja hän kertoi päivien olevan melko hektisiä. Aikaa kulutetaan yhden asiakkaan luona noin 5-10 minuuttia kun meillä Suomessa yhdelle asiakkaalle varataan yleensä tunnin aika. Haastattelun osuus diagnoosista jää pieneksi, kun puolestaan pulssi- ja kielidiagnostiikka ovat suuressa roolissa. 

Tuina-hoito maksoi klinikalla 110 yuania, josta 10 yuania oli klinikkamaksua ja 100 yuania meni lääkärille. Euroissa sama olisi vähän reilut 13 euroa. Vaikka se saattaa kuulostaa pieneltä summalta verrattuna Suomen hintoihin, on se itseasiassa Kiinan mittapuulla on aika paljon, mikä kertoo lääkärin olevan arvostettu. Yleensä hinnat alkavat noin 20 yuanista ja liikkuvat siitä ylöspäin riippuen paikasta ja lääkäristä.

Seuraavaksi taidan mennä testaamaan akupunktiota potilaan näkökulmasta jotta pääsen näkemään livenä kuinka sutjakkaa se toiminta oikein onkaan.

The Muuri

Päätimme lomaviikonlopun kunniaksi vähän turisteilla ja päädyimme tekemään päiväreissun THE turistikohteeseen, eli Kiinan muurille.

Vieralin kaksi vuotta sitten Kiinan muurilla paikassa nimeltä Badaling, joka oli suoraan sanottuna kamala kokemus. Paikka oli niin täpötäynnä ihmisiä että minun teki mieli kääntyä kannoillani heti sinne saavuttuani. (Alla vähän referenssiä...)

Tällä kertaa päätin vahingosta viisastuneena suunnata toiseen osaan muuria. Valitsimme kohteeksi Mutianyun, joka on hiljaisempi mutta kauniisti restauroitu pätkä muuria.

Kokemus olikin tällä kertaa täysin erilainen; paikka oli upea, vierailijoita oli hallitusti ja sääkin suosi meitä. En ollut edes tajunnut kuinka meluisaa Pekingissä on ympäri vuorokauden ennenkuin pääsin luonnon keskelle. Myös ilmanlaadussa oli huomattava ero ja hengittelimmekin puhdasta (edes puhtaampaa?) ilmaa oikein ajatuksella.

Suosittelen siis Mutianyuta! Paikalle pääsee paikallisbussilla edulliseen hintaan (tosin suosittelen kokemusta viisaampana olemaan ajoissa ennen bussin lähtöaikaa paikalla jos aikoo saada istumapaikan 2,5 tuntia kestävälle matkalle) ja mikä parasta, alaspäin tullessa voi laskeutumisen suorittaa kelkkarataa pitkin! Täysillä! :)

Uusi osoite ja juhlahumua!

Kaikkia todennäköisyyksiä vastaan sain kuin sainkin huoneen länsikampukselta! Kuten sanottu, vierailin asuntolatoimistossa päivittäin kysymässä huonetta ja näköjään tällä kertaa suomalainen sinnikkyys palkittiin.

Olin vähän huolissaan siitä, että länsikampuksella on meluisampaa asua ja toivoin mielessäni että saisinpa huoneen jostain hiljaisesta nurkasta. Oli kuin joku olisi lukenut ajatuksiani, sillä sain huoneeen ylimmän kerroksen viimeisestä nurkasta joten läpikulkuliikennettä ei käytävällä ole. Kiitos, kiitos, kiitos!

Nyt säästän joka päivä yli kaksi tuntia matkoissa, saan nukkua pidempään ja pääsen paremmin liikkumaan metrolla ympäri Pekingiä. :)

Pääsin muuttamaan juuri ennen lomien alkamista. 19.9.-22.9. Kiinassa juhlitaan keskisyksyn juhlaa, jota kutsutaan nimellä Mooncake Festival tai Mid-Autumn Festival. Festivaalin aikaan syödään kuukakkuja, joiden taustalla oleva tarina on kaunis ja romanttinen.

Kauan, kauan sitten taivaalla loisti kymmenen aurinkoa yhden sijaan. Kaikkien aurinkojen porottaessa ihmiset olo alkoi käydä tuskaisaksi ja apuun kutsuttiin mahtava jousimies Hou Yi. Hou Yi ampui yhdeksän aurinkoa alas, jättäen vain yhden loistamaan taivaalle. 

Palkkioksi tästä uroteostaan Hou Yi sai palkkioksi eliksiiriä joka tekisi hänet kuolemattomaksi. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää rakastamaansa vaimoaan Chang'eta maan päälle yksin, joten hän päätti olla ottamatta eliksiiriä. Hou Yin viekas oppilas Feng Meng oli kuitenkin saanut tietoonsa että hänellä oli hallussaan kuolemattomuuseliksiiriä ja kun Hou Yi lähti metsästämään, Feng Men yritti varastaa eliksiirin. Vaimo yritti kaikin keinoin estää varkauden ja loppujen lopuksi nielaisi sen vuoksi itse eliksiirin. Koska Chang'e rakasti miestään niin paljon, hän valitsi asuinpaikakseen taivaissa kuun, koska se oli lähimpänä maata. Kun Hou Yi palasi metsästysreissultaan ja kuuli mitä oli tapahtunut, hän tuli niin surulliseksi että halusi uhrata Chang'elle hänen rakastamiaan hedelmiä ja kakkuja. Kun yhä useammat ihmiset kuulivat tapahtuneesta, alkoivat hekin uhrata hedelmiä ja kakkuja Chang'en kunniaksi. 

Hou Yin ja Chang'en tarinasta on toinenkin versio joka onkovin erilainen, sisältäen tyrannihallitsijoita, viekkautta, varkauksia, vihaa, murhayrityksiä ja kuolemaa. Parempi ehkä kuitenkin jättää se tarina kertomatta tällä kertaa.

Kuulin myös Mongolialaiselta ystävältäni, että kauan sitten kun Kiinaa hallitsi 1200-1300 luvuilla hurja mongolialaishallitsija, viekkaat kiinalaiset juonivat hyökkäyksen häntä vastaan kuukakkujen avulla. Mongolialaiset eivät perustaneet kuukakkujen päälle ja kiinalaiset käyttivätkin ovelasti kuukakkuja viestien välittämiseen. Kuukakkujen sisälle kätketys viestit kulkivat talosta taloon kertoen hyökkäusajakohdasta ja taktiikasta ja näin mongolit päästiin kukistamaan ja Kiina pääsi vapaaksi mongolien vallan alta.

Nykyään keskisyksyn juhlaa juhlitaan perheen ja ystävien kanssa. Kuukakkuja tehdään yhdessä ja annetaan lahjoina ystäville. Minun keskisyksyn juhlani kuluu pitkälti muuton parissa, mutta yritämme ehtiä myös katselemaan ystäväporukan kanssa hieman nähtävyyksiä. Hyvää keskisyksyn juhlaa kaikille!

Byrokratiaa ja hämmennystä

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet täynnä hämmennystä, jonottamista, epätietoisuutta, hataria sanoja ja byrokratiaa. Juuri kun luulee, että tämä on varmasti jo viimeinen koetus niin saa kuulla jostain uudesta toimistosta jossa ei ole tajunnut käydä. Olo on välillä toivoton, sillä suurimmassa osassa paikoista virkailijat eivät puhu englantia ja minun kiinan kielen taitoni riittävät tällä hetkellä noin kahden minuutin keskusteluun kuulumisista.

Jopa täällä meidän "kansainvälisessä" koulussamme kaikki viralliset paperit ovat kiinaksi, joten väärinkäsityksiä sattuu. Olin esimerkiksi koko ensimmäisen viikon, en ainoastaan hieman hukassa, vaan kokonaan väärällä kampuksella. Noh, kukaan ei hoksannut sanoa.

Koululla on siis kaksi eri kampusta, itäkampus ja länsikampus. Ensimmäisen viikon pyörin länsikampuksella ja olin jo ehtinyt kerätä lukujärjestykseni täyteen koulun tarjonnasta, kun joku virkailija jossakin toimistossa sanoi, että minun täytyy mennä itäkampukselle rekisteröitymään jos haluan saada stipendiini kuuluvat koulukirjat.

Saapuessani itäkampukselle selvisi sitten, että minun kuuluisikin itseasiassa aloittaa opintoni siellä ja koko opintosuunnitelma meni uusiksi. Opettaja oli sitä mieltä, että saadakseni mahdollisimman paljon irti vuodestani, minun tulisi käyttää ensimmäinen puoli vuotta kielen opiskeluun ja toinen puoli sairaalassa harjoitteluun.

 

En alunperin aikonut opiskella kieltä kuin hieman, mutta sain kuulla että sairaalaharjoittelun yhteydessä on oleellista ymmärtää myös mitä potilas kertoo. Vaikka lääkärit puhuvatkin jonkin verran englantia, suurin osa potilaista ei puhu muuta kuin kiinaa, eikä lääkäreillä ole aikaa toimia tulkkina, koska työtahti on todella kiireinen. Suunnitelma siis kuulosti myös minun mielestäni hyvältä, koska länsikampuksella osallistumillani tunneilla käsiteltävät asiat kuulostivat lähinnä vanhan kertaukselta minulle. Ainoa, mikä herätti huolta oli se, että hänen mielestään oppisin parhaiten osallistumalla aloittelijoille tarkoitetulle kiinalaisen lääketieteen kurssille KIINAKSI. Hän tuntui olevan kovin varma siitä, että oppisin kielen helposti, koska tiedän jo kurssin sisällön entuudestaan. Suostuin hulluuttani yrittämään viikon verran.

Kun olin istunut kolme päivää tunneilla tajuamatta yksittäisiä sanoja enempää, päätin että en tuhlaa enempää aikaani vaan vaihdan taas kerran opintosuunnitelmaani ja menen ohjattuun kieliohjelmaan, missä kiinan kieltä opiskellaan täysipäiväisesti. En ymmärrä miksi minua ei laitettu sinne alunperinkin, mutta täällä saa tottua siihen, että ei aina - tai oikeastaan juuri ikinä - ymmärrä ihan kaikkea.

Kaiken tämän säätämisen lisäksi viime parin viikon aikana olen saanut avattua puhelinliittymän ja pankkitilin, hankittua bussikortin, opiskelijakortin, internetin ja vieraillut muutamassa muussa virastossa oleskelulupa-asioihin liittyen.

 

Vierailu ei oikeastaan ole välttämättä paras sana kuvaamaan käyntejä, sen verran pitkäksi ne tuppaavat venähtämään. Joka paikassa on tähän aikaan vuodesta järjettömät jonot, kun kaikki uudet opiskelijat hoitavat samoja asioita. Ennätykseni taitaa olla neljän tunnin jonotus kansallisessa terveystarkastusvirastossa vain kuullakseni, että luukut suljetaan siltä päivältä koska tunnin kuluttua saapuisi 400 hengen ryhmä uusia jonottajia ja ihmisiä alkaisi olla jo liikaa. Tervetuloa huomenna uudelleen! Hetken olin varma, että virastossa puhkeaa mellakka, koska ihmiset olivat jonottaneet koko päivän ilman ruokaa ja juomaa verikokeiden vuoksi.

 

Suurin osa ihmisistä nieli kuitenkin pettymyksensä ja poistui paikalta, mutta noin satakunta ovelaa kettua päätti jäädä jonottamaan ja koettamaan ehtisikö kuitenkin tiskille ennen ryhmän saapumista. Ehdin jo onnitella itseäni tästä nerokkuudesta kunnes pääsin tiskille ja virkailja päätti että koska terveystarkastukseni oli menossa muutaman päivän kuluttua vanhaksi hän ei aikonut enää hyväksyä sitä vaan minun täytyisi tulla seuraavana päivänä uuteen terveystarkastukseen (ja tietysti maksamaan siitä kalliisti). Hän ei suostunut kuuntelemaan mitään vastalauseita.

 

Olin jo matkalla häntä koipien välissä ulos, kun päätimme ystäväni kanssa että yritämme vielä kerran puhua jollekin toiselle virkailijalle. Olin valmis yrittämään lähes mitä tahansa, sillä virasto on noin tunnin matkan päässä Pekingin ulkopuolella enkä todellakaan halunnut jatkaa jonottamista seuraavana aamuna.

 

Pitkän maanittelun, ripsien räpsyttelyn, imartelun ja tunteisiin vetoamisen jälkeen saimme kuin saimmekin puhuttua yhden virkailjan ympäri kysymään paikan esimieheltä eikö mitään olisi tehtävissä, koska päätös oli ihan järjetön. Tarkastus oli vielä voimassa eikä ollut mitään syytä evätä sitä. En olisi ikinä uskonut, mutta saimme kuin saimmekin homman hoidettua ja meitä auttanut virkailja punasteli hädissään kun sai isot halaukset kiitollisilta ulkomaalaisilta. En ole varmaan eläissäni ollut niin onnellinen pienestä paperinpalasesta. Ei sitä ehkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan hankittu, mutta sodassa, rakkaudessa ja kiinalaisessa byrokratiassa kaikki on sallittua.

Elämää kampuksella

 

Tämän hetkinen pieni kotini sijaitsee koulumme itäkampuksen asuntolassa. Ennen tänne saapumistani yritin varata itselleni yhden hengen huonetta länsikampukselta ja sainkin koululta vastauksen että sellainen järjestyy ilman muuta eikä minun edes tarvisi maksaa mitään ekstraa stipendini lisäksi. Eihän se ihan niin sitten mennyt. En saanut huonetta länsikampukselta ja jouduin tietenkin maksamaan puolet huoneesta.

 

Olen yrittänyt vaihtaa huonetta länsikampukselle, koska sieltä on paremmat liikenneyhteydet ja huone on lisäksi myös edullisempi. Lisäksi tällä hetkellä kaikki luentoni ovat siellä ja edestakaisiin matkoihin menee pari tuntia päivittäin. Ilmeisesti huoneen saaminen sieltä vaatii kuitenkin melkein pientä ihmettä, mutta pitää jatkaa yrittämistä.

Alan oppia, että kiinassa asioiden hoitamisessa täytyy olla sinnikäs, mutta aina ystävällinen. Aion jatkaa vierailuja asuntolatätin luona päivittäin kysymässä huonetta, ainakin hän muistaa sitten minut ensimmäisenä jos huone jossain vaiheessa sieltä vapautuu.

Nykyinen huoneeni oli ensisilmäyksellä aika karu, mutta muutaman päivän ja suursiivouksen jälkeen silmä alkoi jo tottua siihen ja nyt se alkaa tuntumaan jo kohtalaisen kodikkaalta. Huoneessa on oma vessa ja suihku, mutta keittiötä ei ole käytettävissä ollenkaan. Koulun ruokalasta saa kuitenkin ruokaa edullisesti aamusta iltaan saakka ja kampuksen ympärillä on paljon edullisia pieniä ravintoloita. Suurin osa ruoista maksaa ruokalassa alle 5 yuania eli noin 60 senttiä.

 

Siivoaminen, pyykinpesu ja suihkussa käynti vaatii hieman suunnittelua, sillä lämmintä vettä tulee hanasta aamukuuden ja yhdeksän välillä ja taas puolestapäivästä puoleenyöhön saakka. Tämä selvisi tietenkin yrityksen ja erehdyksen kautta muutaman jääkylmän suihkun jälkeen. Mitään järjellistä selitystä en ole kuullut tähän outoon kolmen tunnin vesikatkokseen, taitaa olla vain juoni saada opiskelijat ajoissa ylös sängystä aamulla ja illalla taas ajoissa nukkumaan....

Roskat jätetään aina illalla oven ulkopuolelle josta ne yön aikana sitten katoavat omille teilleen. Pyykkikoneita täällä on käytettävissä 3 yuanin kertamaksua vastaan, mikä on euroissa noin 40 senttiä, mutta niissä ei ole mitään lämpötilan tai pesuohjelman valitsinta joten pitää vain aina toivoa että vaatteet ovat vielä pesun jälkeen normaalikokoisia.
 

 

Kiinalaisiin opiskelijoihin verrattuna meillä kansainvälisillä oppilailla on itseasiassa ihan luksushuoneet. Heitä asuu samassa huoneessa kuusi opiskelijaa ja he käyvät erillisessä rakennuksessa peseytymässä. Tämän kuultuani en enää ihmettele, miksi niin monet opiskelijat lukevat läksyjään koulun puistossa tai kirjastossa.

Myös koulun urheilukenttä on iltaisin täynnä koripallon pelaajia, juoksijoita ja kävelijöitä. Vähän outoa on se, tosi monella opiskelijalla ei näytä olevan erikseen urheiluvaatteita vaan moni juoksee esimerkiksi farkuissa tai jopa flipflopeissa  Kentän laidalla on myös ulkoilmakuntosali, tosin laitteet näyttävät useimmin  palvelevan lähinnä petivaatteiden tuuletustelineinä.
 

 

 

Kampuksen rakennuksista osa on vähän ränsistyneitä, mutta sinne tänne  on ripoteltu kauniita pikku puistoja ja istuskelupaikkoja.

 

 

 

Kampuksella on tarjolla kaikenlaisia palveluita supermarketista kampaamoon, mutta jostain syystä mihinkään ei ole kylttejä ja ne on aina piilotettu vähän outoihin paikkoihin mihin ei ohikulkiessa eksy. Etsinesimerkiksi ensimmäisen viikon kampuksen läheltä supermarketia kunnes joku kertoi että sellainen on itse asiassa meidän asuntolarakennuksessa...

 

Lauantai-iltapäivä Pekingissä

Puistot ovat Pekingiläisten vehreitä olohuoneita. Asunnot täällä ovat pieniä ja tuttavia tavataankin yleensä puistoissa tai ravintoloissa sen sijaan, että heitä kutsuttaisiin kyläilemään.

Alla tunnelmia lauantai-iltapäivästä Pekingiläisessä puistossa, missä vanhempi väki istuskelee ja seurustelee naapureiden kanssa ja lapset juoksentelevat ja syöttävät kaloja. Jollakin on mukana mikrofoni ja pieni kaiutin ja laulaa kaikkien iloksi, toinen on tuonut mukanaan pienen shakkipöydän ja tuoleja joiden ympärille miehet kerääntyvät tiukaksi ringiksi seuraamaan matsia. Toisella puolella puistoa on menossa paritanssia valssin tahtiin ja yhdessä nurkassa naiset tanssivat heiluttaen suuria huiveja.

Tunnelma on eloisa ja samaan aikaan rauhallinen eikä millään uskoisi että muurin toisella puolella pauhaa Pekingin loputon liikenne.

Yhteydet toiminnassa!

Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta, mutta nettiyhteyden saaminen on osoittautnut haastavammaksi kuin luulin. Internetkahviloitakaan ei täällä keskustan ulkopuolella juuri ole, joten olen ollut ulkomaailman tavoittamattomissa lähes kaksi viikkoa.

Jotta nettiyhteyden saa täällä kampuksella, tarvii  yliopiston opiskelijakortin, johon sitten ladataan rahaa nettiä ja ruokalassa syömistä varten. Netti maksaa 1 yuanin päivältä, eli kuukaudessa laskua tulee huimat hiukan alle neljä euroa.

Elämä Pekingissä on alkanut vauhdikkaasti. Mietin juuri eilen, että tuntuu kuin olisin ollut täällä jo ainakin kuukauden, niin paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua. Välillä on päiviä jolloin olen ihan valmis hyppäämään seuraavaan Helsingin-koneeseen, toisina päivinä Kiina onneksi sitten näyttää niitä parhaimpia puoliaan.

Raskaimmalta on ehdottomasti tuntunut se, että olen käytännössä täysin kielitaidoton ja lukutaidoton ja joudun koko ajan luottamaan muiden ihmisten apuun. Parasta puolestaan on se, että ne ihmiset joiden kanssa yhteinen kieli löytyy, ovat uskomattoman ystävällisiä ja auttavaisia. Onneksi kielitaitoni karttuu koko ajan huimaa vauhtia joten uskon, että elämäkin helpottuu päivä päivältä. :)