Paluumuuttaja?

Mistä tietää, että on integroitunut hyvin Kiinaan (tai vaihtoehtoisesti menettänyt järkensä)? Siitä, että täysin viattomasti ihmettelee, että miksi nuo myyjät yrittävät puhua mulle englantia? Ja sitten sekunnin päästä muistaakin olevansa laowai.

Olen kovin onnellinen todetessani tämän, sillä blogia alusta saakka lukeneet varmaan muistavat, että tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut aika paljon. Kiina ei ole ollut helppo paikka sopeutua, mutta nyt se tuntuu jo kodilta. 

Vuosi Kiinassa alkaa siis olla loppusuoralla. Lopputentit ovat paketissa, laukut kaivettu esille, tuliaisia shopattu urakalla ja parin päivän (!!) päästä olen taas armahassa Suomenmaassa.

Ainut, mikä on jäänyt tekemättä on rakkaiden ihmisten hyvästely täällä päässä, sillä onnekseni sain sanoa heille että nähdään ensi syksynä! Suomeen paluu siis muuttui Suomen-lomaksi ja Pekingissä saadaan ihmetellä meikäläisen valkeaa naamaa myös seuraavan vuoden ajan :)

Blogi jää kuitenkin nyt ainakin tauolle, katsotaan asiaa uusin silmin ensi syksynä kun lukuvuoden opiskelukuorma selviää. Kiitos tuhannesti kaikille lukijoille, blogia on katsottu hippasta vaille 7500 kertaa! Se on huimasti paljon enemmän mitä koskaan osasin edes kuvitella, iso kiitos erityisesti kaikille jotka ovat laittaneet viestiä tai palautetta, joko blogiin tai yksityisesti. :)

再见！eli heippa ja nähdään taas! 

Käytöstavoista, osa 2 (liikennespesiaali)

Olen näiden kymmenen kuukauden aikana suurelta osin jo tottunut kiinalaisten erilaisiin tapoihin. Saan itseni tungettua sujuvasti täpötäydeltä näyttävään metroon, en enää ärsyynny (kovin paljon) ihmisten töniessä minua ilman anteeksipyyntöä,  ohittelen itsekin kohtalaisen sujuvasti jo jonoissa enkä värähdä inhosta syvyyksistä kurlattujen klimppien lentäessä (okei, tämä ei vielä ihan suju), mutta näiden sijaan olen löytänyt uusia verenpaineen nostattajia.

Julkisiin kulkuneuvoihin liittyen on yksi ärsytyksen aihe, joka saa verenpaineen nousemaan joka kerta bussilla matkustettaessa. Jos kahdenistuttavalla penkillä joku on tällännyt itsensä käytäväpaikalle ja ikkunapaikka on vapaa (mikä jo sinänsä on tosi ärsyttävää), se käytäväpaikalla istuja ei missään nimessä pysty tietenkään nousemaan ylös päästämään toista matkustajaa sinne ikkunapaikalle vaan sinne pitää änkeä ns. sylin kautta. Miksi ihmeessä ei voi nousta kahdeksi sekunniksi ylös jos haluaa välttämättä pitää sen käytäväpaikan? Helsingissä moisesta saisi varmaan jos ei ihan turpaansa niin ainakin melko läksytyksen.

Lisäksi alan epäillä, että olen kehittänyt lievän Road Rage-ongelman mopoillessa. Liikenne on välillä todella kaoottista kun samalla kaistalla kulkee jengiä joka suuntaan ja valoista huolimatta kaikki tunkevat omaan suuntaansa. Risteyksissä vihreää valoa odotellessa kiinalaiset eivät myöskään odota jalkakäytävän puolella vaan tursuilevat tielle niin, että ne, joiden vuoro on mennä eivät pääse väkijoukon läpi omaan suuntaansa. 

Niin salmannopea, ettei edes kuvaa saa...

Aluksi kiehahtelin myös täkäläisen tööttäilykulttuurin kanssa. Meillä päin kun joku tööttäilee, se yleensä tarkoittaa, että pois tieltä ja olin ihan hiilenä kun jengi tööttäili koko ajan vaikka tilaa oli mennä ohi vaikka kuinka. Sitten joku viisaampi onneksi valisti että se tööttäys on lähinnä infoksi, että menen tästä nyt sun ohi niin älä ainakaan kurvaa tänne suuntaan. Uups. 

Nyt olen jopa kehittynyt tulkitsemaan erilaisia tööttäyksiä!  Nämä kohteliaisuustööttäykset ovat sellaisia lyhyitä ja yksittäisiä ja ne pois-alta-tööttäykset ovat pidempiä ja niitä on monta peräkkäin. Sitten on vielä ne nyt-paloi-käämit-prkl-tätä-ruuhkaa-kun-ei-pääse-eteenpäin-tööttäykset jotka on niitä kaikkein pisimpiä ja täynnä palavaa tunnetta.

Olen kuitenkin huomannut, että paras tapa saada tietä ei ole tööttäillä mopon äänitorvella vaan reippaasti huutaa suomalaisittain piip-piip tai tööt-tööt ja väläyttää kunnon hymy, jolloin ihmiset jäävät hämmentyneinä katsomaan oudosti ääntelevää laowaita ja päästävät sen varmuuden vuoksi menemään vähän kauemmas :)

Pitää varmaan alkaa googlaamaan jotain rehab-meditaatio-jooga-anger-management-retriittiä että pärjää tuolla liikenteessä taas. 

P.S. Lauleskelin yksi päivä mopoillessa sitä "pois mummot ja vaarit alta, tie näyttää kapealta..."-laulua ja ystäväni halusi tietää mitä siinä sanottiin. Kommentti oli: Ja te opetatte lapsille tätä laulua?? 

Kiinalaisilla kiinnostaa vähemmän

Tämän kuun - ja apua, viimeisen! - kolumnin pääset taas lukemaan alla olevasta linkistä.

http://www.lehtiluukku.fi/pub?id=51039 ,sieltä taas napsauta "lue lehteä ilmaiseksi"!

Kehon- ja mielenhuoltoa kesällä

Pekingissä on kesä jo pitkällä. Lämpötilat huitelevat reilusti kolmenkympin paremmalla puolella, sade on palannut takaisin ohjelmistoon ja hyttyset ovat vallanneet kaupungin. Koska kiinalaisen lääketieteen mukaan elämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, miten meidän sitten tulisi muuttaa elintapojamme kesän tullen?

Kesä on Yangin aikaa, myös elimistössämme. Silloin Yang on siis suurimmillaan elimistössä ja se tarkoittaa, että aineenvaihdunta on vilkkaimmillaan, veri kulkee sukkelasti ja elimistön pinnassa, ihohuokoset ovat auki säädelläkseen elimistön lämpöä. Kesäaika liitetäään kiinalaisessa lääketieteessä Tuleen ja elimenä Sydämeen. Sen vuoksi myös elintapamme keskittyvät Sydämen Qin varjeluun. Kuten jo keväällä aloitimme, myös kesällä kasvatamme ja suojelemme elimistön Yang Qitä.

Hankalaksi kesäajan tekee sopivan balanssin löytäminen. Aurinkoa pitäisi saada mahdollisimman paljon, jotta Yang Qi pääsee kasvamaan kunnolla, mutta liika on aina liikaa. Kesän kuumat lämpötilat verottavat helposti elimistön nesteitä ja elimistö kuumenee liikaa. Kuitenkin jos nautimme liikaa kylmiä juomia, estämme Yang Qin kasvamisen elimistössä tarpeeksi suureksi ja törmäämme ongelmiin syksyn ja talven tullen. 

Lisäksi, koska ihohuokoset ovat kuuman ilman vuoksi apposen auki, on se oiva tie myös ulkoisille patogeeneille (Tuuli, Kylmä ja Kostea) päästä elimistöön sisään. Sen vuoksi siis jos haluaa viilennellä kuumalla ilmalla, niin ei sitä ei missään nimessä kannata tehdä tuulisella aukealla paikalla vaan varjossa vaikka puun alla. Sama koskee myös niitä tuskaisia kuumia kesäöitä, ei pidetä tuulettimia päällä yötä myöten puhaltamaan suoraan kehoon tai jätetä sängyn vieressä ikkunaa auki yöllä. Ei myöskään suositella kylmiä suihkuja tai uintia kylmässä vedessä kuumalla ilmalla koska jos patogeeni on päässyt livahtamaan kehoon, huokoset sulkeutuvat äkkiä kylmän vaikutuksesta eikä elimistö pysty helposti poistamaan patogeenia enää kehosta.

Entäs muut elintavat? 

- Aamulla noustaan taas vähän aikaisemmin ylös ja illalla mennään myöhemmin nukkumaan, ihan niinkuin aurinkokin.

- Keskipäivällä voi hyvällä omatunnolla ottaa torkut niin saa taas energiaa loppupäiväksi.

- Ulkosalla urheilua suositellaan, saadaan raitista ilmaa ja aurinkoa ja samalla hien mukana keho puhdistuu. Taas kuitenkin kohtuudella jotta ei aiheuteta vahinkoa elimistön nesteille liiallisella hikoilulla. Paras aika olisi aamulla tai illalla kun ilma on hiukan viileämpi. Liikunnan tulisi edelleen olla kohtuullisen rasittavaa, ei siis veren maku suussa repimistä vaan mielummin päivittäin kevyttä liikuntaa. Uinti olisi erityisen suositeltavaa liikuntaa kesällä.

- Muita suositeltavia kesäaktiviteetteja ovat vuorilla kuljeskelu, purossa tai joessa leikkiminen, lukeminen ja kirjoittaminen, kalastaminen, teen juominen, ystävien kanssa jutustelu ja kauniista maisemista nautiskelu, jotka kaikki tekevät hyvää mielelle :)

- Ruoan suhteen kesän makuihin kuuluu kitkerä maku ja punainen väri. Näitäkin tosin kohtuudella, koska liiallinen tietyn maun nauttiminen kääntyy helposti haitalliseksi. Esimerkkejä kesäruoista voisivat olla vesimeloni, tummat luumut, mansikat, tomaatti ja kurkku. Löysä puuro aamiaisella ja päivällisellä olisi myös hyvä elimistölle. Huom! Vaikka on kesä ja kuuma niin edelleen varotaan syömästä liikaa kylmiä ruokia jotta ruoansulatus jaksaa toimia.

- Niiden niin ihanasti viilentävien jääkylmien juomien sijaan kannattaa ennemmin juoda huoneenlämpöistä vettä tai vaikkapa tehdä virkistävää yrttiteetä hauduttamalla muutamia yrttejä kuumassa vedessä. Yrttiteetäkään ei tarvitse siis juoda kuumana vaan se on virkistävää myös huoneenlämpöisenä. Veden kanssa voi kiehautella vaikka minttua, lakritsinjuurta tai kuivattuja krysanteemin kukkia (löytyy aasialaisista kaupoista luultavimmin).

Alkaako kuulostaa siltä, että kaikki kiva ja elämää helpottava on kielletty? No ei sentään, kohtuus kaikessa on ehkä yksi parhaista kiinalaisen lääketieteen ajatuksista ja sitä noudattamalla pärjää loistavasti. :)

Urheilubongausta

Olen nyt ilmojen lämmettyä jatkanut syksyllä aloittamaani kävelyharrastusta koulumme urheilukentällä. Pänttäyksen keskellä on jotenkin sallittavampaa poistua hetkeksi urheilemaan kuin mennä kahville (bisselle), joten siitä on tullut itseasiassa ihan mukava juttu katkaisemaan päivää.

Koska ollaan Kiinassa, voi tästäkin harrastuksesta tehdä mielenkiintoisempaa bongailemalla kaikkea jännää mitä urheilukentällä tapahtuu. Vaikka ollaan yliopiston alueella, tunnutaan urheilukenttää ajattelevan enemmänkin julkisena tilana, jonne voi kuka tahansa tulla kuntoilemaan. Kuntoilu ei kuitenkaan ole ainoa asia mitä täällä tapahtuu.

Suurin osa kampuksella asuvista opiskelijoista asuu kimppahuoneissa (siis ei asunnoissa vaan huoneissa) joissa voi asua jopa kuusi ihmistä, joten on ymmärrettävää että esimerkiksi opiskelu- / puhelu- / seurustelurauhaa joutuu etsimään muualta.

Urhelukentältä siis voi usein bongata katsomossa tai kentän laidalla nenä kirjassa istuvia opiskelijoita. Tehokkaimmat urheilevat ja lukevat kirjaa samanaikaisesti (tämä täytyy testata!).

Ei pysty enää opiskelemaan...

Kuntosalilaitteissa puolestaan on hyvä istuskella pitkien puheluiden ajan. Samat laitteet toimivat hyvin myös lasten leikkipaikkoina tai petivaatteiden tuulettamistelineinä. Tyttöset kävelevät käsikynkkää ja puhuvat pojista, tietenkin. On toki ihan niitä oikeasti urhelijoitakin, jalkapallo ja juoksu tuntuvat olevan suosituimpia.

Just chillin'

Vanhalla herralla jalka nousee vielä!

Kaikkein hauskinta on bongata juoksijoiden varustuksia, nimittäin erilliset urheiluvaatteet tuntuvat olevan aika tuntematon käsite täällä. Suurin osa näyttää juoksevan ihan niissä vaatteissa, mitkä aamulla sattuivat päälle. Olen nähnyt juoksijoita farkuissa ja villapaidoissa, puvun housuissa ja kauluspaidoissa, jopa flip flopeissa. Toisaalta, on kai se vähemmän pyykkiä sitten ja pienentää kynnystä lähteä lenkille kun homman voi hoitaa läpikulkumatkalla ilman että tarvii edes vaatteita vaihtaa :) 

Juosta voi ihan hyvin farkuissa...

... tai vaikka puvussa!

Illan tullen kun hämärä laskeutuu ja jalkapalloilijat lopettavat siltä päivältä, alkaa nurmelle puolestaan kertymään nuoria pariskuntia halailemaan pikku nyssyköiksi tasaisin välimatkoin. 

Siinä vaiheessa on viimeistään hyvä poistua kotiin odottelemaan, että suihkusta tulee taas lämmintä vettä :) 

Kulttuurien välisestä ystävyydestä

Tämän kuun tarinat on taas julkaistu Uusi Rovaniemi-lehdessä. Tällä kertaa aiheena kulttuurien välinen ystävyys ja sen omat kiemuransa :)

Pääset lukemaan kolumnin joko näköislehdestä tai tai Uusi Rovaniemi- lehden verkkosivuilta:

http://www.lehtiluukku.fi/pub?id=48315

http://www.uusirovaniemi.fi/miesie/1194896858462/artikkeli/kiinalainen+vuosi+kulttuurien+valisesta+ystavyydesta.html

Myydään luotolla

Meidän kampuksella on joka päivä markkinat. Yritteliäät opiskelijanuorukaiset myyvät pikkuisista pahvilaatikoista jos jotakin härpäkettä. On kynää ja hiusponkkaria, kirjaa ja käytettyjä vaatteita. Kerran seurasimme viikon verran innolla josko joku ostaisi pois mutaiset, loppuunkäytetyt saappaat, joita joku optimisti kauppasi. Hienointa tässä kaikessa on se, että myyjiä ei näy mailla halmeilla vaan laatikossa on aina joku pieni rasia, mihin maksu jätetään. Huikea luotto kanssaopiskelijoihin!

Tosin lukuvuoden alussa kannattaisi aina olla vähän varovainen kun kampus on täynnä uusia ulkomaanihmeitä, jotka eivät vielä ole maan tavoille oppineet. Muistan, kun viime syksynä, ihan lukuvuoden alussa eräs tuttavani tuli innoissaan kertomaan kuinka hän oli löytänyt kasoittain kyniä ja erinäisiä säilytyspussukoita ja jakoi niitä innoissaan minullekin. Joku oli kuulemma vain jättänyt ne laatikkoon toisten otettavaksi, kuinka ystävällistä! Tajusin vasta viikkoja myöhemmin mikä asian oikea laita oli tainnut olla, kun kävelin yhden tällaisen boksin ohi... 

Kerta toisensa jälkeen palaan hämmästelemään Kiinan vastakohtaisuutta. Miten voi olla mahdollista, että kukaan ei varasta tavaroita tai rahoja näistä bokseista ja silti joku voi varastaa lukitusta mopostani akun keskellä kirkasta päivää yleisellä paikalla? Alkaa siis näyttää ilmeiseltä, että minun täytyy pistää oma boksikioski pystyyn niin saan pian kerättyä rahat uuteen akkuun, haha! Ei sitä tiedä vaikka Fazerin siniset ja tervapastillit menisivät täällä kaupaksi hyvällä hinnalla :)

Fragrant Hill

Pekingissä on Suomen mittapuulla jo ihan kesä. Lämpötilat ovat jo parinkymmenen paremmalla puolella ja koska viikonlopuksi sattui sekä aurinkoa että raikasta ilmaa, oli ihan selvästi aika kauan suunnitellulle retkelle Pekingin laitamille Fragrant Hill- puistoon.

Matkaan taisi vierähtää opiskelijabudjetilla melkein pari tuntia, kolmen metron ja yhden bussimatkan verran. Täpötäysiä tietenkin kun Pekingissä ollaan. Varmaan helpomminkin paikalle pääsee jos massia riittää. Tosin metrolinjaa ollaan jatkamassa jossain vaiheessa (ehkä jo tänä vuonna) Fragrant Hillille saakka, joten tulevaisuudessa raikkaasta ilmasta ja näköaloista pääsee nauttimaan ehkä useamminkin.

Itse kukkulan päälle pääsee ihan portaita kiipeämällä (reippaat kiinalaiset) tai laiskemmin tuolihissillä (tässä vaiheessa raha ei enää ollut ongelma :D).

Täällä, kuten muuallakin täällä päin pääsee bongaamaan meille välillä niin hassuja kiinalaisia juttuja kuten:

- kukkulan laelta huutelua (erittäin suosittua)

- ulkomaalaisten lievää stalkkaamista ja valokuvausta

omg!

OMG!

- jänniin paikkoihin nukahtelemista

- tai vähän pieleen menneitä kylttejä

 Mutta niin, ne maisemat. Tällaista:

Kyllä kelpaa taas kun on keuhkot täynnä puhdasta ilmaa! :)

Qigong

Tällä lukukaudella pääsen opiskelemaan pitkästä aikaa myös qigongia. Olin muutama vuosi sitten täällä Kiinassa opiskelemassa qigongia master Wan Su Jianin opeissa, mutta viime aikoina en ole taas qigongia juurikaan harjoittanut kuin satunnaisesti Harjoitus on niin helppo unohtaa kun muutama päivä jää väliin ja muka niin vaikea aloittaa uudelleen. Nyt toivottavasti pääsen hommaan taas kiinni uudella tarmolla :)

Opettajamme on loistava. Ei siis vain loistava opettaja vaan voisin melkein vannoa että hän oikeasti loistaa hiukan sisältäpäin. Hän säteilee sellaista tyyneyttä ja rauhaa, että sitä ei voi olla tuntematta. Lisäksi hänellä on aina pieni pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla. Hymyillessään hän näyttää ihan Buddhalta pyöreine kasvoineen ja lempeine katseineen.

Jo ensimmäinen tunti oli mahtava. Oikeastaan ensimmäinen minuutti oli jo mahtava. Muistin heti taas sen järkähtämättömän tyyneyden tunteen, jonka qigongia harjoittamalla itselleen saa. Oli kuin olisi tavannut vanhan kaverin. Long time no see. Tai 好久不见 kuten kiinalainen sanoisi.

Keho muistaa jo pienen hetken kuluttua oikean asennon ja loksahtaa omalle paikalleen. Mieli kääntyy sisäänpäin ja ympärille muodostuu kuin pieni kupla jonka sisäpuolella kaikki on hyvin ja ulkopuolella ei ole väliä. Väkisinkin hymyilyttää. 

Taisi olla ainoita hetkiä tällä viikolla kun tuntui siltä, että kyllä kaikki järjestyy ja eivät nämä nyt edes ole niin isoja asioita. Pientä suuren rinnalla. Relax.

p.s. ensi viikolla en aio lähteä qigong-tunnin jälkeen mopoilemaan Pekingin iltapäiväruuhkaan, se on varmin tapa saada verenpaineet hetkessä kattoon ja ne mielenrauhan rippeet taas taivaan tuuliin... :D

Kehon- ja mielenhuoltoa keväällä

Eikö ole mahtavaa kun kevät kolkuttelee jo ovella pitkän talven jälkeen? Täällä Pekingissä ollaan päästy jo lähelle pariakymmentä astetta aurinkoisina päivinä, pihan magnoliapuut ja kirsikkapuut kukkivat jo kauniisti ja eilen bongasin ensimmäiset shortsit ja flipflopit! Myönnän, että mieltä kutkuttelee vähentää talven raskasta vaatetusta itselläkin, mutta on hyvä muistaa että maltti on valttia tässäkin asiassa.

Kiinalaisen lääketieteen yksi perusajatuksista on Yin/Yang, joita soveltamalla vuoden kiertoon elämme tällä hetkellä kasvavan Yangin aikaa. Talvi, eli Yin on väistymässä ja muuttumassa kesäksi, eli Yangiksi. Koska ihminen elää väistämättömässä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa - halusimme sitä tai emme - käyttäytyy myös meidän elimistömme samalla tavalla. Yang alkaa päivä päivältä kasvamaan myös elimistössämme ja voimme huomata sen "kevättä rinnassa"- vaikutuksen virkeämpänä olona, ehkä unen tarpeen vähenemisenä, innostuneisuutena ja energisyytenä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Yang on vielä kasvuvaiheessa eikä elimistö ole talven jäljiltä vielä valmis vastustamaan ulkoisia patogeenejä ihan kesäkamppeiden tasoisesti.

Kiinalaisessa lääketieteeessä neuvo kuuluukin pitää lämmintä yllä mahdollisimman pitkään jotta Yang pääsee kasvamaan kunnolla. Toinen neuvo kevätajalle on pitää Maksan ja Sappirakon Qi sulavana ja hyvin liikkuvana. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä ja miten se toteutetaan?

Tässä muutamia helposti toteutettavia vinkkejä kasvavan Yangin ja Maksan tukemiseen:

- Pidetään elämä mahdollisimman säännöllisenä, vältetään niitä yöriekkumisia.

- Mennään nukkumaan hiukan myöhemmin illalla ja herätään hiukan aiemmin aamulla, ihan samalla tavalla kuin aurinkokin.

- Nautitaan päivittäin raikkaasta ilmasta (ja auringosta silloin kun se näyttäytyy).

- Vaatetuksen tulisi olla mukavaa ja löysää, jopa hiukset tulisivat olla vapaana.

- Ennen kaikkea mielen tulisi olla rentoutunut, notkea ja levollinen, positiivinen, rauhallinen ja optimistinen.

- Yritetään välttää suuttumista ja ärsyyntymistä. Ei silti pulloteta näitäkään tunteita mutta yritetään mielummin pitää mieli smoothina :)

- Kaiken liikunnan tulisi olla ei liian rasittavaa vaan ennemmin energiaa antavaa, vaikka luonnossa kävelyä mikä samalla tukee myös sitä mieltä kauniilla maisemilla. Myös laulua ja tanssimista suositellaan :)

- Pitkäkestoista istumista, makoilua tai "katsomista" (tietokone!) pitäisi välttää.

- Ruokavalioon voi lisätä tummanvihreitä hedelmiä ja vihanneksia tukemaan Maksaa.

Eiköhän näillä selvitä kesää kohti! :)

Kiinalaisessa sairaalassa 2.0

Tämän kuun jutut Uusi Rovaniemi-lehdessä ovat blogin lukijoille jo tuttuja, tosin nyt updeitattuna versiona. Asioiden oikea laita paljastuu välillä hitaasti kun ei puhuta samaa kieltä :) Alla linkki näköislehden sivuille, josta pääsee lukemaan jutun painamalla "Lue lehteä ilmaiseksi":

http://www.lehtiluukku.fi/pub?id=46108

DIY- ilmanpuhdistin

Olen muistanut täälläkin aina välillä itkeskellä Pekingin ajoittain kamalaa ilmanlaatua. Talvilomilta takaisin palattuamme tavallista pidempi saastejakso sai ainakin lähipiirissä taas aikaan ilmanpuhdistimien ostopiikin. Ilmanpuhdistimet ovat kuitenkin todella kalliita - opiskelijabudjetille jopa mahdottomia -  maksaessaan monia tuhansia yuaneja.

No, eipä aikaakaan kun ratkaisu tupsahti kuin ihmeen lailla esille! DYI-ilmanpuhdistin!

Tässä speksit:

Hinta: noin 100-120 yuania, eli noin 12-15 euroa

Vaadittavat taidot: rusettisolmun tekeminen, keskinkertainen kiinan kielen taito jotta pystyy tilaamaan tavaraa Taobao:sta tai vaihtoehtoisesti yhteistyökykyinen kiinan kielen taitoinen ystävä.

Vaadittavat osat: tuuletin, jossa moottori on takapuolella ja siten etuosa on lättänä, HEPA-suodatin, narua, mahdollisesti joku työkalu (käytin saksia).

Kokoaminen: irrota tuulettimen etuosan säleikkö jotta suodatin voidaan kiinnittää mahdollisimman tukevasti ja lähelle tuuletinta. Joudut mahdollisesti myös laittamaaan tuulettimen On-asentoon ja poistamaan käynnistysnappulan jos se on kovin suuri. Kiinnitä suodatin narulla tuulettimen eteen oikein päin narun avulla (suodattimessa on nuoli mihin suuntaan ilman tulee kulkea).

Laita töpseli seinään ja voila! Tai oikeastaan 好了!

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että idea ei ole omani. Thomas Talhelm, Pekingissä asuva amerikkalainen innostui testaamaan itse kehittelemäänsä ilmanpuhdistinta ja päätti julkaista tulokset ja ohjeet myös muiden hyödyksi.

DYI-ilmanpuhdistin näyttää pärjäävän testeissä erinomaisesti kalliille kilpailijoilleen! Oheisesta linkistä pääsee halutessaan tutkimaan tarkemmin asiaa: http://particlecounting.tumblr.com/

Nyt eikun tuuletin hurisemaan ja puhdasta ilmaa hengittelemään! :)

Päivä turistina vs. päivä turistinähtävyytenä

Muistan kun Pekingiin melko vasta saavuttuani päätin viikonlopun kunniaksi lähteä katsomaan keskustaan nähtävyyksiä. Tianamenin aukiolle päästyäni päätin istahtaa hetkeksi kivetyksen reunalle juomaan vettä ja lepuuttamaan jalkojani. Virhe.

Minusta tuli turistinähtävyys. Salamat vain vilkkuivat kun äidit toivat pikkulapsiaan syliini kuvausta varten ja päädyin istumaan kuvissa ryhmien keskellä. 

Pystyin vain ajattelemaan, että te olette Tianamenin aukion laidalla, toisella puolella Kielletty kaupunki ja te otatte kuvia minusta?? Olo oli kuin filmitähdellä paparazzien kynsissä. 

- Otat tästä kato tämän lapsen syliin niin saadaan hyvä kuva?  - Täh? Sehän on varmaan 10-vuotias?

Samanalaisia kokemuksia minulla oli jo pari vuotta aiemmalta reissulta Kiinaan. En edes muista kuinka monen tuntemattoman tyypin loma-albumiin pääsin sen reissun aikana :D Eräskin mies seurasi minua puistossa pitkän matkaa ja aloin jo huolestua että hän aikoo ryöstää minut. Valmistauduin jo napakkaan hyökkäykseen ja karkumatkaan kun hän lopulta lähestyi ujosti pyytäen voisiko ottaa kuvan meistä yhdessä? 

Kiinalaiset tuijottavat hyvin avoimesti. Meilläpäin käännetään katse äkkiä poispäin jos toinen huomaa että tuijottaa, mutta kiinalaiset eivät häpeile katsoa. Välillä oikein osoitetaan sormella. Lapset katsovat hämmentyneinä, jotkut pienetkin osaavat muutaman sanan englantia ja tulevat ujosti sanomaan hello. Yksi raukka näkee varmaan vieläkin painajaisia minusta kun menin silittämään samaa koiranpentua hänen ensin huomaamattaan. En ikinä tule unohtamaan sitä ilmettä kun poikarukka nosti katseensa ja näki minut. Pelkkää kauhua. Kummitus!

Tätä tuijotuskulttuuria ymmärtääkseen ehkä täytyy tietää jotain kiinalaisten pohjattomasta uteliaisuuden määrästä. Jos jossakin tapahtuu jotain erikoista mitä keskimäärin yli kaksi ihmistä katsoo, kerääntyy paikalle hetkessä joukko ihmisiä päivittelemään samaa asiaa. Esimerkiksi kerran valtavassa supermarketissa koko pitkä kassarivistö seisahtui kun piti seurata erään asiakkaan pienimuotoista raivaria. Tottakai se meilläkin päin on mielenkiintoista, mutta koska tuijotus ei täällä ole hävettävää, voivat kassat ihan muitta mutkitta jäädä pidemmäksikin aikaa töllistelemään ja päivittelemään asiaa, koska myös kaikki asiakkaat ovat samassa puuhassa.

Täällä meidän kotihuudeilla saa onneksi silti kävellä ihan rauhassa, sillä Pekingiläiset ovat tottuneet näkemään kaikennäköisiä ihmisiä täällä. Sen sijaan suosituimmissa turistinähtävyyksissä on paljon ulkopaikkakuntalaisia, monesti myös hyvin pienistä kylistä maaseuduilta tulleita ihmisiä, joille tällainen haamunainen on kodakmomentin arvoinen.

Jos Kiinan-matkaa siis suunnittelee, kannattaa varautua myös siihen, että saattaakin joutua itse nähtävyydeksi! :)