Käytöstavat törmäyskurssilla...

Yksi suurimmista ärsytyksen aiheita täällä on ollut kiinalaisten käytöstavat. Tai paremmin sanottuna niiden puute. Tai vielä paremmin sanottuna minun mielipiteeni niiden puutteesta. Eli puhun nyt tottakai omasta näkökulmastani ja omasta kulttuurillisesta viitekehyksestäni, mutta huomaan pyöritteleväni päätäni ja silmiäni niin usein että aion nyt nostaa kissan pöydälle.

Esimerkki 1: Takana ihana vapaapäivä Kiinan muurilla. Takana myös 2,5h bussimatka seisten ja päivän verran kävelyä ylös-alas muuria. Vahingosta viisastuneena päätän mennä ajoissa bussipysäkille jotta varmasti saan istumapaikan kotimatkalle. Moni muukin on ilmiselvästi taktikoinut samoin, mutta laskeskelen että edessäni jonottaa sen verran ihmisiä että minulla on hyvät mahdollisuudet saada istumapaikka. Jonotan rauhassa noin 40 minuuttia muiden turistien kanssa paahtavassa auringossa. Tässä vaiheessa olen vielä naiivi ja katselen kaihoisasti kiinalaisia perheitä jotka istuskelevat läheisellä nurmikolla puiden varjossa. Näyttääpä virkistävältä. 

Bussi kaartaa pihaan ja muutamassa sekunnissa tunnelma muuttuu kaaokseksi. Kiinalaiset nousevat salamannopeasti ja sprinttavat bussin ovelle. Sekuntia myöhemmin jonottavat länsimaalaiset tajuavat mitä on tapahtumassa ja tästä panikoituneena alkavat puolustaa paikkaansa. Ihmiset tönivät ja repivät, kyynärpäitä käytetään, lapset alkavat itkemään kun säikähtävät tilannetta ja vanhemmat alkavat karjua kun säikähtävät lasten hätää. Joka paikka on täynnä kyynärpäitä ja repiviä käsiä. Seison lamaantuneena pari metriä kauempana silmät suurina ja mietin miten aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä näin. Jos en tietäisi paremmin, voisin kuvitella että ovella jaetaan paikkoja paratiisiin tai vähintään setelitukkoja. Päätän maksaa minibussin lähimpään kylään josta voin jatkaa matkaa Pekingiin toisella bussilla.

Esimerkki 2: Olen syömässä ravintolassa. Sellaisessa vähän hienommassa koska viikko on ollut raskas ja haluan syödä jotain muuta kuin niitä halvimpia nuudeleita tai paistettua riisiä. Viereisessä pöydässä joukko miehiä tilaa valtavan vadillisen sammakoita. Kun sammakot saapuvat alkavat miehet tuhoamaan niitä ja kaikki osat mitä ei voi nielaista syljetään pöydälle. Kaikilla on edessään lautaset, mutta ne pysyvät koko ruokailun ajan putipuhtaina. Sama toistuu toisessa ravintolassa. Kalan ruodot syljetään tällä kertaa lattialle saakka. Joka ruoalle on pientä kippoa ja kuppia mutta jätteille ei sellaista pysty pöytään laittamaan? 

Esimerkki 3: Kiinalaiset eivät pidä mitään sisällään. He röyhtäilevät, yskivät (ei siis köhköh vaan krrrhhhlsllksss, phtyi!), sylkevät, kaivavat nenää ja niin edelleen. Ihan joka paikassa. 

Esimerkki 4: Menen tavaratalossa/kaupassa/virastossa/pankissa palvelutiskille. Odotan hetken jotta virkailija saa tehtyä käsillä olevan hommansa nopeasti loppuun ja ehtii palvella minua. Hän nostaa katseensa ja kysyy hymyillen kuinka voi auttaa. Haha, ei toivoakaan! Odota pois vaikka hamaan tulevaisuuteen, sillä välin takaa tulee pari kiinalaista jotka tunkevat rahansa/korttinsa/muun asiansa tiskille ja hoitavat hommansa sillä välin kun sinä seisot typertyneenä miettimässä että miten tässä nyt näin kävi?

Ainoa tapa saada palvelua on vaatia sitä puhumalla. Älä myöskään oleta, että vaikka olet jo hoitamassa asiaa ettei kukaan tulisi siinäkin välissä tunkemaan samalle tiskille kysymään jotain. 

Esimerkit 5-... Metrosta ei pääse ulos kun kaikki tunkevat samaan aikaan sisään. Vaihtorahat viskataan tiskille sen sijaan että ne voisi kohteliaasti ojentaa asiakkaalle. Tarjoilijoille/kaupan kassalle/muulle henkilökunnalle ei näytetä koskaan sanovan kiitosta, he ovat aina hämmentyneen näköisiä kun heitä kiittää.

Ilmeisesti Pekingiläisiä yritettiin ennen olympialaisia "kouluttaa" jonottamisen jalossa taidossa. Joka kuukauden 11. päivä heidän tuli käyttäytyä "sivistyneesti". Ne taidot ovat kyllä tainneet haihtua ilmaan olympiahuuman jäähdyttyä joten ei auta kuin laskea kymmeneen ja hengittää syvään.... Tai vaihtoehtoisesti alkaa harjoittelemaan uusia taitoja, maassa maan tavalla, eikö?