Kun ihmiset ovat kyselleet miltä se tuntuu lähteä yksin vuodeksi toiselle puolelle maailmaa, olen tainnut sanoa kaikille että en ole oikein vielä tajunnut asiaa. No nyt se iski tajuntaan. Oli aikakin, sillä olen jo kohta matkalla lentoasemalle.
Jännittääkö? Ei oikeastaan, koska yritän aina ajatella jännittäviä asioita seikkailuina. Silloin ajatukseen tulee mukaan uteliaisuus, uuden oppiminen ja ikäänkuin lupaus siitä että jotain mahtavaa saattaa tapahtua ihan millä hetkellä hyvänsä.
Surettaako? Vähän, koska tulee ikävä monia ihania ihmisiä mutta jostakin on aina luovuttava että saa jotain muuta tilalle. Kuten Tove Jansson sen niin hyvin muotoili: "On niitä jotka lähtevät ja toisia jotka jäävät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."
Seuraavat tarinat sitten Pekingistä kun tietoliikenneyhteydet saadaan toimimaan! 再见 (zàijiàn)!
Voih, pidä itsestäsi huolta!
VastaaPoista